Ensimmäinen kirjoitukseni on tutustumista minuun ja siihen minkälaisessa tilanteessa olin ennen kuin kaikki muuttui.
Oli vuosi 2017 joulukuu, vaaka näytti 92 kg ja kyllähän siinä meinasi itku päästä. Vaatteet kiristi, kaksoisleuka väpätti ja peiliin ei halunnut katsoa.
Olin päättänyt, että kun kesäkuussa valmistun lähihoitajaksi, lopetan tupakalla käymisen siihen paikkaan ja ihme kyllä päätös piti helposti. Lopettamisen jälkeen painonnousu kuulemma kuuluu asiaan, mutta kun vihdoin lakkasin etsimästä tekosyitä ja myönsin, että kyllähän ne kilot tuli siitä, että söin mitä sattuu ja liikkuminen oli täysin nollassa, aloin etsimään sopivaa vaihtoehtoa millä saisin kiloja karisemaan.
Eräs työkaverini oli
Fitfarm Superdieetti Simple-ohjelmalla ja hän suositteli sitä minulle. Kuitenkin karsastin ajatusta, että alkaisin punnitsemaan ruokia ja kaikki olisi paperilla määrättyä mitä saisin syödä. Fitfarmilla alkoi juuri sopivasti GoFatGo, kolmen viikon ilmainen ohjelma, joten ajattelin ettei siinä toisaalta voi mitään hävitäkään.
Kuinkas ollakaan kiloja lähti ainakin viisi jos ei enemmänkin, en muista tarkkaa määrää, ja se antoi intoa ostaa Fitfarmin Simplen. Olikin yllättävän mukavaa kun ohjelmasta vain katsoi mitä vaihtoehtoja on ja teki monen päivän ateriat etukäteen.
Samoihin aikoihin löysin veljeni sukset autotallista ja monien vuosien haaveiden jälkeen aloin hiihtämään. Eihän se suksi luista kovilla pakkasilla, mutta olipahan rankempaa ja pisti hikoilemaan.
Kiloja lähti reilussa 3 kuukaudessa yli kymmenen ja nälkää ei tarvinnut nähdä. Jatkoin syömistä samalla menetelmällä, mutta kun aloitin juoksun huhtikuussa 2018 huomasin, että energiaa ei riitä liikkumiseen. Jouduin hieman löysäämään (mikä oli omasta mielestäni ihan hyvä asia) ja ottamaan lisää hiilihydraatteja ruokavaliooni.
Suosittelen oikeasti ottamaan ennen-kuvat jotta on mihin verrata, oma silmä tulee nopeasti sokeaksi ja tuntuu ettei edisty yhtään. Itse en ole vuosiin ottanut itsestäni kuvia, koska häpesin liikaa ja nyt sitten kaduttaa.
Joitakin ruokia edelleen punnitsen, mutta hampurilainen silloin tällöin ei enää maata kaada. Herkkuja en syö (pullat, karkit, limsat, mehut) mutta ajattelen, että syön niitä sitten kun oikeasti niitä haluan. Jäätelöä syön kesälomalla.
Puntarilla en enää halua käydä. Kun olin saanut painoni 68 kiloon ja en silti ollut tyytyväinen, tajusin etten halua olla mahdollisimman kevyt vaan urheilija. Hiihto ja juoksu ovat nykyään iso osa elämää ja niiden lisäksi vielä kuntosalilla käynnit, niin painonnousulta ei voi välttyä.
Ja mitä väliä sillä edes on jos olo on hyvä?
