keskiviikko 25. syyskuuta 2019

Ruskamaraton- ensimmäinen, mutta ei viimeinen

Hetta-Pallas oli vaatinut veronsa, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Arctic challenge ei hirveästi auttanut jalkojen paranemista ja arvioisin, että pari-kolme viikkoa piteni palautuminen sen takia. Oli pakko keventää treenejä ja antaa jalkojen parantua kunnolla.

En hirveästi jaksanut miettiä aikatavoitteita vasta kuin viikkoa ennen Ruskamaratonia.
Luotin ja kyllä tiesinkin, että kunto riittää vaikka vähän kevyemmin tuli otettua. Tämä taas on aika hauska, että omasta mielestä otin kevyesti, mutta silti treenejä tuli vähintään 3 viikkoon.
Huomaa, että lapseperheen arki ja kolmivuorotyö sotkee ajantajun aika lahjakkaasti.

Vähän lueskelin ja mietiskelin, että mikä olisi minulle realistinen aikatavoite ja päätin, että kunhan alle viiden tunnin saan, niin olen todella tyytyväinen. Annoin ajassa itselleni armoa, koska kyseessä oli kuitenkin ensimmäinen asfalttimaraton ja en osannut arvioida miten juoksu tulisi kulkemaan. 


Tämä helpotti loppuajan suunnittelua.

Uusi kelloni, Garmin Instinct auttoi todella paljon. Olin katsonut taulukosta, että jos pystyn juoksemaan alle 7 min/km, niin pääsen suunniteltuun aikaan. Kelloa voin muuten lämmöllä suositella. Ainoa miinus on, että sykevyötä jään välillä kaipaamaan ja sitä en ole löytänyt mistään verkkokaupasta tähän kelloon. Saa vinkata jos tietää mistä löytyy!

Pari päivää ennen kisoja mietin miten tulisin huollot toteuttamaan. Olen yleensä ottanut aina omat juotavat mukaan, mutta juomavyötä en omista ja juoksuliivi olisi toisaalta tuntunut vähän hassulta. Vaatevarastoni kuitenkin on aika yksipuolinen ja siihen juomaliivi päälle, niin olisin varmaan näyttänyt siltä, että olen väärässä lähtöryhmässä.

Pari tuntia ennen lähtöä.


Ensimmäistä kertaa päätin luottaa siihen, että huolto kyllä pelaa ja otin mukaan vain 6 kpl blackcurrant-blueberry dexal-geeliä. Aikaisemmin käytin aina sellaista mihin oli lisätty kofeiinia, mutta nyt kun en enää juo kahvia, en sellaisia hirveästi uskalla käyttää.

Otin myös ensimmäistä kertaa mukaan pieneen pussiin merisuolaa. Yleensä laitan urheilujuoman sekaan teelusikallisen suolaa ja nyt, kun en omia juomia ottanut, ajattelin, että tämä on paras tapa ehkäistä jalkakrampit.

Kaiken kaikkiaan nappiin meni, huollot pelasi täydellisesti. Otin aina n. 500m ennen huoltoa vähän suolaa suuhun imeskeltäväksi ja juuri ennen huoltoa sylkäisin pois. Geeliä suuhun ja huollosta mukin urheilujuomaa, sekä vettä. Tällä tavalla meni jokainen huolto ja suola auttoi myös parilla viimeisellä kilometrillä, muuta ei tarvinnut.



Ei enää pitkä matka.

Ainoa pienimuotoinen henkinen romahdus (tulee aina kerran kisassa olen huomannut), tuli kun olin kiertänyt ensimmäisen kierroksen. Väsymys iski päälle täysillä. Tuntui, että jalat on ihan tahmeat. Tavaravyö ei asettunut mitenkään päin ja halusin heittää sen ojaan. Takki oli liikaa ja ilman sitä liian kylmä. Kyllä teki mieli heittää hanskat tiskiin ja palata takaisin lähtö/maalialueelle. 

Kuitenkin, kun pari-kolme kilometriä oli mennyt ei enää mitään. Paitsi vyö ja takki edelleen häiritsivät, mutta sen kanssa pystyin elämään. Puoliväli on minulle aina se pahin paikka, mutta sen kun pääsen yli taas kulkee. Nauratti, kun mietin yhdessä vaiheessa: ``jes, enää 15km jäljellä``.

Se ilme, kun kuulet ettet ole viimeisenä  omassa sarjassa.

Kaikesta huolimatta oli hauskaa ja aina mahtava fiilis ylittää maaliviiva, kuten kuvista huomaa. 


Lentämällä maaliin.

Seuraavalla kerralla uskaltaa jo kiristää aikaa, koska tämä meni puolivälin romahdusta lukuunottamatta aika kevyesti ja tuntui, että olisi voinut vielä jatkaa. Seuraava juoksukisa onkin sitten Helsingissä toukokuussa ja täällä on ainakin yksi hiihtokisa tiedossa ennen sitä. 

Tällä viikolla aloitin Juoksuopiston polku-ultravalmennuksen, eli vaikka kisoja ei tänä vuonna enää ole, niin kovasti harjoitellaan jo ensi kesää varten.