lauantai 3. elokuuta 2019

Arctic Challenge Summer 2019

Yö tuli nukuttua ihmeen hyvin.  Pieniä perhosia vatsassa, koska ei tiennyt mitä on tiedossa, mutta nyt ei ollut sitä tavallista kisajännitystä. Olin todella iloinen, että tässä ei ollut ajanottoa.

Aamulla lähdimme hyvissä ajoin, ettei tarvitse murehtia myöhästymistä. Parkkipaikka löytyi helposti ja lähdettiin joukkueen kanssa ensin vähän tutkimaan mitä lähtöalueella tapahtuu.


Ensimmäisenä korviin kuuluu kovaäänisistä:

"Not me, but we!"

Ja hetken päästä näemme, kuinka porukkaa lähti uimaan lammen yli.



Tapahtuman järjestäjä Laura Peippo alkulämmittelyissä.
Kuva:@allaboutlapland@arcticchallenge


Tässä vaiheessa aloin punnitsemaan menenkö lammen yli, koska uinti ei todellakaan ole vahvin lajini ja vaatteet päällä tulisi olemaan raskasta. Matka oli myöskin pidempi mitä luulin.
Päätin, että en lähde yrittämään, ettei voimat lopu heti alussa.

Toisena esteenä oli erikokoisia kaapelikeloja. Isommat piti ylittää ja pienemmät alittaa. Tiimityöskentelyllä saatiin ensin minut ylös ja helposti sain vedettyä kaverin perässä.


Meille sattui hyvä tuuri ja kisapölli oli sopivan kokoinen. 
Helppo kantaa kainalossa ja lonkalla.


Kuvaaja: Virpi Mäkilä 
@virpula@arcticchallengelevi

Vaikka ensimmäisellä esteellä en kastunutkaan, kuivana ei kauaa pysynyt. Seikkailupuiston tykönä oli vaihtoehtona tukkia pitkin kävely tai uiminen. Valitsin uimisen, koska tiesin päätyväni sinne kuitenkin. Näin ainakin hallitusti. Tämän jälkeen kastuimme vielä kaksi kertaa.
Toisella kertaa vesi oli niin jäätävää, että hampaat kalisivat. Tähän lampeen oli vielä laitettu kolme ponttoonia, joiden yli piti päästä. Se oli yllättävän vaikeaa, kahden kohdalla putosin sivuun.


Jäätävää!
Kuvaaja: Atte Hiltunen
@attehiltunen@arcticchallengelevi

Tiesin, että reitillä tulee esteitä joita en pysty suorittamaan. Kuitenkin positiivinen yllätys oli, että ei montaa jäänyt väliin! Tuli kannettua kanistereita, isoa tukkia olkapäällä, kiipesimme lumiesteen, rengasseinämän ja monta muuta. Matkaan teki oman lisänsä radan pituus. Rata kiersi koko tunturin ja meni ylös-alas ja siksakkiin. Kellään meistä ei ole tietoa lopullisesta kilometrimäärästä, mutta ainakin yli 12km tuli käveltyä.


Viimeisiä esteitä oli:

Kuvaaja: Marko vasara
@taikavasara@arcticchalengelevi


Kuvaaja: Marko Vasara
@taikavasara@arcticchallengelevi


Tätä olin pelännyt jo ennalta, mutta kolmesta seinästä jäi vain yksi ylittämättä.
Kuvaaja: Timo Koivisto
@arcticchallengelevi


Piti sukeltaa tukkien ali.Kuvaaja: Timo Koivisto
@arcticchallengelevi


Maalissa!
Kuva:@allaboutlapland@arcticchallengelevi

Vaikka oma kunto ei ollut parhaimmillaan, niin silti olen tyytyväinen suoritukseen.
Alkuun ajattelin, että tätä ei ehkä hetkeen, mutta toisin kävi, 25.1 on jo tiedossa Arctic Challenge Winter 2020.


Tunturin tyttäret Arctic Challenge 2019

















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti